Hip hei ja hyvät ideat!

Eli jos kello on 2.41 yöllä ja oikeesti jo väsytäisi, niin mikäs on parempi idea kuin luoda blogi? Häh? Huomenna olisi työntäyteinen päivä edessä ja pitää oikeasti herätä aikaisin käymään läpi Äitini tavaroita. Äitini kuoli kaksi viikkoa sitten, mutta siitä ehkä enemmän joskus toiste.

Kummitätini, jonka olen viimeksi nähnyt joskus (varovainen veikkaus) 10 vuotta sitten otti minuun yhteyttä nähtyään Äitini kuolinilmoituksen lehdessä. Hän kysyi saisiko tulla paikalle uuranlaskuun, mutta sanoin haluavani hoitaa asian itsekseni. Sanoin, että voidaan tavata kyllä joskus toiste. Hän ehdotti sitten samantien huomista, johon suostuin. Tiedän nämä asiat sen verran hyvin, että jos en näkisi häntä huomenna, tapaamista ei todennäköisesti koskaan tulisikaan. Kummitätini poika oli törmännyt erääseen kaveriini viime joulun tienoilla. Kummitätini poika (serkkuni) antoi tällöin ystävälleni puhelinnumeronsa välitettäväksi minulle. Sain numeron, tallensin sen puhelimeeni ja juuri nyt äsken muistin, etten koskaan soittanut hänelle. Tai laittanut viestiä. Niinhän se nykyään on, ensin laitetaan tekstiviesti, tai tunnustellaan facebookin kautta. Ei kelleen suoraan vaan soiteta, että mitä kuuluu. En siis todellakaan arvostele, sillä toimin myös itse aina näin. Serkkua ei löydy facebookista :)

Tuo huominen tapaaminen kyllä hieman jännittää. En ole juuri missään tekemisissä sukuni kanssa. Oikeastaan pidin Äitiä "sukunani", mutta nyt on ilmeisesti keksittävä jotain muuta. Jotkut harmittelee aina kuullessaan tästä mun "suvuttomuudesta". Mua se ei kyllä kauheesti ole koskaan harmittanut. Jos ei ole sukulaisten kanssa juuri mitään puhuttavaa tms, niin miksi sitä pitäisi olla yhteydessä? Tai jos ei vaan aidosti pidä heistä ihmisinä?

Häät ja hautajaiset taitaa olla niitä tapahtumia, joissa keskiverto suku tapaa. Mun Äidin tapauksessa ei ollut näinkään. Äidillä on kolme veljeä, joita en kutsunut siunaustilaisuuteen, kuten en juurikaan muitakaan. He eivät olleet Äidin kanssa tekemisissä hänen elinaikainaan, niin olisi jotenkin ollut todella tyhmää, että olisin pyytänyt heidät hautajaisiin. Kaikki kolme veljeä ovat(ainakin tietojeni mukaan) alkoholisoituneita. Heistä ei ollut Äidin sairauden aikana mitään apua tai tukea. Kerran vuodessa joku heistä saattoi soittaa kännissä Äidille ja horista "mä tuun käymään" Jea right. Äidin hautajaisissa oli paikalla minä, avopuolisoni ja Äidin ystävätär. Mielestäni se meni juuri oikein, muita Äiti ei olisi sinne varmasti halunnutkaan.

Mun yksi kaveri ajeli tänään tänne Äidin kämpille moikkaamaan. Ei olla hirveesti nähty muutamiin vuosiin ja sen kyllä huomasi. Keitettiin kahvia ja teetä ja istuttiin keittiön pöydän ääressä turisemassa viisi tuntia. Unohdin kahvinkeittimen päälle ja kahvintilkka pannun pohjalla paloi pohjaan. Oli todella mukavaa jutella sen kanssa. Tollasten kavereiden kanssa on niin helppoa. Vaikka ei olla taas vuosiin nähty niin heti oli sellanen "drop the bullshit"-meno ja puhuttiin kaikkia asiat ihan suoraan ja kaunistelematta. Se on mun mielestä sitä aitoa ystävyyttä, kun ei tarvitse miettiä mitä suustaan päästää.

Yksi asia mistä puhuttiin, oli 'uskoon tuleminen' tai 'jumalan löytäminen'. Mulla ei ole kaveripiiristä omakohtaisia kokemuksia tästä, mutta kaveri kertoi mulle yhdestä meidän luokkatoverista, joka läheisensä kuollessa yllättäen pamahti samantien uskoon. Ainahan uskoon tullaan hieman vaikeissa olosuhteissa. Vankilassa, päihdeongelman takia, kuoleman takia. Voisiko olla niin, että tuo uskoon tuleminen on mielen puolustustapa vaikeissa tilanteissa? Mä en itse ole todellakaan mikään Jumalankieltäjä tms, mutta anteeksi vaan, kun mä katson jotain uskovaisten paatosta tv7:lta niin kyllä mulla tulee ensimmäiseksi mieleen, että ei näillä ihmisillä voi olla "kaikki inkkarit kanootissa". Siellä huudetaan Jumalaa psykoosinkaltaisessa tilassa. Kaikki on Jumalasta. Eikä hetkeksikään pysähdytä ajattelemaan sitä, kuinka kätevä tapa olla kyseenalaistamatta asioita on "Jumalan tahto".

Ja mun mielestä, jos jotain asiaa ei saa kyseenalaistaa, niin se on kyllä täysin perseestä.

Hyvää yötä.