Äidin kissa saattaa olla stressaantunut, mutta niin olen minäkin. En vain aio osoittaa sitä paskomalla sängylle, koska joutuisin sen kuitenkin itse siivoamaan.
Kämppä on aivan sekaisin, kun olen koittanut pakata. Okei, olen saanut aika paljon aikaa, mutta täällä ei näytä ollenkaan siltä, mitä aamulla ajattelin. Sen lisäksi olen saanut pienet ahdistukset päälle. Tavaroiden poisheittäminen tulee koko ajan vaikeammaksi. Olen varmaan jotenkin alitajuisesti jättänyt vaikemmat päätökset viimeiseksi.
Onni on se, että olemme tänä kesänä puhuneet avopuolison ja ystävän kanssa yhteisen kesäpaikan hankkimisesta. Ei siis nyt, vaan tyyliin aikajanalla 1-5 vuotta. Nyt voinkin pakata sellaiset tavarat (joita en välttämättä kotiini halua, mutten ole valmis luopumaankaan) erillisiin laatikoihin, jotka nyt ainakin väliaikaisesti menevät säilytykseen faijan varastoon. Sieltä voin sitten kaivaa kodikasta kuppia ja kippoa, kun se kesäpaikka joskus löytyy.
Huomenna äidin kissa muuttaa isälle asumaan. Jännittää miten tuo kissavanhus sinne sopeutuu. Se kun on elänyt melkein koko elämänsä täällä äidin kanssa kaksisteen, eikä tule oikein toimeen muiden kissojen kanssa (tämä on ainakin oletus). Faijalla on siellä yksi kissa jo. Noh, onpas kateilla ainakin iso omakotitalo käytössä, kai ne sieltä omat nurkkansa löytää. Jaah, no ei muuta ku tack och adjöö, kuppi kahvia, röökiä ja sit taas hommiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti