Homma hanskassa

Huh sitä eilistä päivää.

Heräsin muutaman tunnin yöunilta kampeamaan äidin kissaa kantokoppaan. Luulin sen olevan suht iisi juttu, maanittelin sen kopan luo, rapsuttelin sitä ja koitin varovasti ohjailla sen koppaa. Heti kun se tajusi mistä on kyse, se veti jarrut pohjaan. Ei uskoisi, että sellaisesta pienessä eläimessä on sellainen voima. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin. Kissa saatiin koppaan ja pian se sitten matkasikin uuteen kotiinsa faijan kyydissä. Jäi ihan hyvä mieli, koska faija kertoi, että sen uusi naisystävä on tosi eläinrakas, eli mutsin kissa sai kyllä sieltä tosi hyvän kodin. Toivon vaan, ettei se kissa tee mitään tyhmää, tyyliin kuseksi niitten kämppää stressissä pilalle.

Päivä menikin sitten taas kamoja pakettiautoon kantaessa. Jossain vaiheessa näytti todella epätoivoiselta, en uskonut, että kämppää saataisikaan tyhjäksi päivän kuluessa. Fiilistä ei yhtään helpottanut, kun SPR:n kuskit (jotka olin pyytänyt hakemaan sieltä käyttökelpoiset kamat pois) lupasivat tulla hakemaan toisen kuorman ja sitten soittivatkin perään, että hei, ei me tullukkaan. Siinä vaiheessa alko vituttamaan. Jos luvataan niin sitten tullaan.

Onneks faija tuli kuitenkin paikalle ja vietiin sitten loppu käyttökelpoinen kama sellaiseen kierrätyskeskukseen. Ne olisi voinut viedä myös sinne SPR:ään paikanpäälle, mutta vitutti niin paljon niitten toiminta, etten halunnu. Olin kuitenkin pitänyt niitä kamoja siellä kaksi viikkoa, sen takia, että niillä oli ruuhkaa noutoaikojen kanssa, muuten olisin voinut roudata ne jo jonnekkin aiemmin. Jo asiasta sovittaessa sanoin, että kannattaa varautua kahteen keikkaan, hyvää tavaraa on paljon. Ketuttaa antaa paljon hyvää kamaa hyväntekeväisyyteen ja ne jättää sitten kuseen. No se siitä.

Illalla kämppä oli kuitenkin suht tyhjä, viimeisen kaatopaikkakeikan jälkeen sinne jäi enää muutama pahvilaatikko, jossa on mun kamoja jotka menee faijan vintille säilytykseen. Faija lupasi hoitaa ne sieltä pois perjantaina ja hoitaa loppusiivouksen. Paluumatkalla faija heitti mut kaverille, jonne sitten jäin yöks. Kaverin koira nukkui koko yön mun jalkopäässä, mikä oli tosi mukavaa.

Perjantaina heräsin ennen yhdeksää, kävin suihkussa ja lähdin kohti keskustaa. Menin avopuolisoani vastaan ja lähdimme hautausmaalle laskemaan äidin uurnan maahan. Se ei tuntunut kovin vaikealta, vähän ehkä itketti. Siunaustilaisuudessa aiemmalla viikolla itkin melkein alusta loppuun. Sekin reaktio yllätti minut aika paljon, koska ennen siunaustilaisuutta olin ajatellut, että eihän tässä mitään, ei ees itketä. Mutta toisin kävi. Ihan hyvä niin, koska se itku tekee todella hyvää tälläiselle ihmiselle, joka ei oikeastaan koskaan itke.

Söimme vielä lounaan ja lähdimme sitten takaisin kohti Helsinkiä. Junassa avopuolison kanssa tuli puhetta esim. käsitteestä "kulttuurishokki". Muistan, kun jotkut kaverit kävi teininä 2 viikkoa tädin luona Lontoossa ja sitkun ne tuli takasin Suomeen, ni oli kauhee kulttuurishokki ja suomen kieli oli ihan unohtunut. Termiä "kulttuurishokki" voi käyttää ehkä siinä tapauksessa, että sut tiputetaan ilman mitään ennakkotietoja koneesta jonnekkin Afrikan sydänmaille tuntemattoman heimon keskelle ja sun pitäis siellä sitten arkea pyörittää. Mutta tämä kyllä toimii ilman sitä kulttuuri-etuliitettäkin. Shokki sana on kärsinyt merkityksellisen infaation. Seiskan sivuilla joku voi tilittää olevansa shokissa jostain Mika ja Erja Häkkisen erosta, pliis. Shokki on elimistön puolustuskeino joko fyysiseen tai henkiseen äkilliseen kriisiin. Ja jos sä olet shokissa nyt esim. vaikka tosta Häkkisten erokeissistä, niin taidan olla valmis kuolemaan samantien. No bonus.

Helsingissä oli samantien mukavaa ja kotoisaan, kaveri oli tullut edellisenä yönä takaisin lomalta bulgariasta, joten nähtiin sitä ja muita terassilla. Saatiin tuliaisiks joku ruususaippuahässäkkä ja sellanen cd joka sisältää kaikki bulgarian kovimmat hitit. Aivan upeeta, aioin kohta alkaa luukuttamaan sitä parvekkeella ja vetää pienimuotoiset perjantai plöröt tässä parvekkeella.

Ratikassa kotiinpäin tullessa oli lipuntarkastus, mikä on musta aina jotenkin vain mukavaa. Mua ei yhtään haittaa maksaa kuukausilippua, koska täällä Helsingissä on kuitenkin helvetin toimiva joukkoliikenne. Miettii nyt vaikka jotain lahtea, siellä 0-6km matka maksaa 2,90, eikä sillä voi edes vaihtaa mihinkään toiseen bussiin. Niitä tarkastuksia vois olla enemmänkin. Mua vituttaa, että mäkin joudun maksamaan mun lipun hinnassa joidenkin pummien matkat.

Jees noh mut nyt on hyvä meininki. Kotona vähän siivoilin. Täällä on ihanaa ja kotoisaa lähes kolmen viikon poissaolon jälkeen. Istun parvekkeella ja juon siideriä, kohta tulee kaverit ja sitten alkaa spritserien tinttaus ja bulgarialainen poppi raikaamaan. Ehkä vois myös iha vähä joraa.